keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Kuinkas sitten kävikään

Ajeltiin viime viikolla Vantaalle puolalaisen Monika Rylskan seminaariin. En osannut kauheasti odottaa mitään tältä koulutukselta, mutta tyypilliseen tapaani ilmottauduin heti mukaan kun tieto seminaarista tuli julki. Pyrin tietoisesti osallistumaan hyvin eri tyyppisiin koulutuksiin aina kun vain mahdollista, jopa sellaisiin joita kohtaan mulla voi olla suuriakin ennakkoluuloja. Näen asian niin, että vaikken mitään muuta oppisi, niin ainakin saan vahvistusta sille miten en halua itse asioita tehdä, mikäli kouluttajan ajatusmaailma olisi kovin etäällä omastani.

Monikan koulutus lukeutui onnekseni siihen positiivisten kokemusten joukkoon, josta todella jäi käteen muutakin kuin kallis lasku. Jokaisella kouluttajalla on omat vahvuutensa, mutta monesti tuntuu että pääpaino asettuu joko koiran itsenäisten taitojen tärkeyteen, tai ohjaajan liikkumiseen / ohjaukseen / sijoittumiseen. Monikan koulutuksessa nämä molemmat puolet pysyivät tasapainossa, ja juuri siitä on agilityssa mielestäni kyse. Parhaimmillaan koko laji on mielestäni koiralle opetettujen taitojen ja ohjauksen saumaton kokonaisuus.

Rataprofiili oli juuri sellainen mistä itse pidän tosi paljon: järkeviä linjoja, pitkiä estevälejä, mutta kuitenkin tekemistä ohjauksellisesti, ja vaati koiralta myös itsenäisiä taitoja. Mun kuplani, jossa Loopin kanssa kellun, kasvaa nyt koko ajan hurjaa vauhtia. Tuon ötökän kanssa on vaan niin siistiä tehdä ihan mitä vaan, ja nyt kun koko estevalikoimakin on saatu käyttöön myös kokonaisilla radoilla, alkaa hommaan tulla paljon enemmän sujuvuuttakin. Toivottavasti tämä kupla ei pitkään aikaan puhkea! :)


Päästiin Akatemialla juoksemaan myös ekaa kertaa Galicanin puomia. Loop lähti puomille tosi varovasti, ja osuma jäi korkeaksi. Otettiin pari toistoa sitten apexilta alas täydellisillä osumilla, ja jätettiin puomin treenaaminen siihen. Pitäisi päästä juoksemaan tuotakin enemmän, mutta ihan lähiseudulta ei taida Galicaneja löytyä. Edellisviikonloppuna hyllytettiin kaksi agirataa puomiloikkiin, ja videolta näin jälkeenpäin Loopin vähentäneen ensimmäistä kertaa laukkojansa, joten ei ihme ettei kylmiltään osunut. Sen jälkeen saatiin onneksi ekaa kertaa myös treeneissä esiin viiden laukan puomi hyvällä osumalla, joten eiköhän tämäkin asia ala asettua siitä vähitellen. On ihan päivänselvää ettei Loopin kokoinen koira tule tekemään puomia kuudella laukalla kuten tähän asti, joten osasin odottaa laukkojen vähenevän jossain kohtaa -harmillisesti se kävi tosiaan ekaa kertaa kisoissa :D

Monikan treeneissä Loop tiputti pari kertaa riman, ja jäi välillä luuppiin tehtäviensä kanssa. Käytin näihin tilanteisiin taas nenäkosketusta purkamiseen, johon Monika kommentoi että jokin vielä aktiivisempi temppu voisi olla toimivampi. Vähän hävetti myöntää, ettei tälle mitään temppuja ole opetettu! Ihan itsekin hätkähdin, kun todella tajusin että kaikki "temput" mitä ollaan tehty liittyvät jollain tavalla kehonhallintaan tms.
Menin kotiin ja opetin Loopille ensihätään paikoillaan pyörimisen.
Viime viikolla tuli tieto, että Monika on tulossa taas joulukuussa Suomeen, ja varasin hetimiten meille paikan treeneihin. Aiotaan osata myös pari uutta temppua siihen mennessä! :D

Monika kiinnitti huomiota Loopin kokoamiseen, ja sanoi sen jopa liioittelevan täydellisyydessään välillä niin paljon, että se hidastaa jo aiemmin hypylle kuin olisi tarpeellista. Tehtiin tähän kiihdyttelyharjoitus ilman rimaa, ja Loop toden totta alkoi jo heti seuraavassa erässä kiihdyttää esteiden välissä paremmin. Täytyy nyt muistaa ottaa itsekin näitä ihan perus pentutreenejä taas työnalle.


Viime viikonloppuna kisattiin Ylökkillä kaksi agirataa. Ekalla radalla kaikki toimi täydellisesti, mutta otettiin tosi harmillinen vitonen kepeiltä, kun Loop pujahti pois kesken kaiken. Kepit mentiin kohti tyhjää, ja sieltä käännyttiin takaisin putkelle, mistä oli jo kiire seuraavaan sijaintiin. Tällä radalla kuitenkin nopein aika ja kolmas sija. Toka rata olikin sitten taas hyvä muistutus itselleni Loopin laukan pituudesta ja linjoista. Hyllytettiin tämä.

Kisarupeama jatkuu sunnuntaina Kirkkonummella. Vähän aikainen herätys taitaa tulla, mutta itävaltalainen tuomari kiinnostaa sen verran että oli pakko ilmoittautua. Kuten aikaisemmin totesin, kisataan nyt loppuvuosi kun voidaan, kun on meillä sitten taas melkoista mullistustakin luvassa vuodenvaihteen tienoilla.. :)

Mulla on tapana seurailla bordercollieita vähän ympäri maailmaa, ja tarkkailla mm. pistääkö silmään jotain tietynlaista eroavaisuutta eri maailmankolkista tulevien yksilöiden suhteen. Ihan sellaisena harmittomana harrastuksena tätä teen, mutta. Sitten on aina se mutta :D Alkukesästä törmäsin koiraan, johon iskin silmäni. Ihan ilman taka-ajatuksia jatkoin surffailuani, ja kävi ilmi että kyseiselle nartulle on suunnitteilla pennut syksyksi. Surffailin lisää, ja hups, lähestyin kasvattajaa. Ihan sillä tavalla harmittomasti taas :D Ollaan pidetty yhteyttä pitkin matkaa, ja kasvattaja teki selväksi että kyselyitä on tullut paljon, eri puolilta Eurooppaa. Mainitsi jokusen tunnistettavan nimenkin, ja ajattelin että taidan jäädä rannalle ruikuttamaan. Ei mulla ole oikeasti mitään pentukuumetta ollut todellakaan, mutta tästä yhdistelmästä tuli alusta asti sellainen fiilis että jos tästä saan pennun, en todellakaan voi siitä kieltäytyä.


Pennut, 4 narttua ja 2 urosta, syntyivät 28.10. Ja niin siinä sitten näyttää käyvän, että yksi tytöistä muuttaa meille joulukuun lopussa. Huppistakeikkaa, lennot Puolaan on varattu, ja pikku Crash kotiutuu 29.12. Zuzanna kuvaa yhdistelmää näin:

Kvint:
*Champion of Russia 2017 (Super-Pro Toss & Fetch)
*Prize winner of the championship of Russia 2015 (frisbee freestyle)
*The prize-winner of the championship of Russia 2014 (Long Distance)
*Multiple winner and winner of the discipline Bullseye, Frisbee Freestyle, Super-Pro Toss & Fetch, Long Distance.
*Two-time Winner of the dog-diving competition Warsaw, Poland (with a personal record of 8, 95m)
*Flyball - the best time is 3.9 s
*Winner USDDN WORLD FINALS QUALIFIER Moscow 2017 - discipline Super Pro Toss & Fetch
*Agility 1 Grade
*Multiple winner and winner of the dog-puller competitions in the running and jumping disciplines
~ About him:
Kvint comes from an agility couple. His father Winner Skip (Maeglin Elvis - Armati's Ebony Eglet) is a dog from the agility Russian dynasty. Blood Elvis and Eglet carry 90% of agility dogs. His mother is a combination of lines of good dog shows and the first border collies brought to Russia from abroad. Quint is not a conflict, loyal to all kinds of animals. He likes to run and jump, so he loves all kinds of sports related to jogging and jumping: agility, flyball, dog diving and frisbee because I love him. He is a workaholic, so I consider him a complex dog, not for a beginner, he requires regular loads. He loves to work and is ready to endure any pressure from the conductor without reducing motivation. He is very sharp and this is reflected in life. He can work with a loved one, the change of the handler does not bother him.
Dream:
*The fastest border collie on „Dog Games Autumn Speed Way 2017”.
*Personal best: 47.67 km/h
*Multiple winner in rally-obedience.
*Winner in Time Trial Classic on „Dog Games 2017”
*Winner Top Speed Dog 2017
*Many personal success in herding, dog diving, IPO and obedience.
~About her:
Dream comes from an agility couple (Her father is multiple agility winner - Rising Sun DARK Raider). Dream is characterised by high drive and much will to please. She is extremely fast.
Very friendly with others dogs, loves cuddling with people, likes playing with dogs - she never had problems with strange dogs. She has never any fearful reactions during storm, or shooting, etc. She has perfect reactions for my voice calls. Also, I don't need to be worried that she can break down when I raise my voice. She is perfect during training. She does not refuse food and she loves playing with toys, also we do not have any problems with ‘social award’ during training. She has got nice "on/off".
Regarding her emotions - she is consistently focused on my voice. She doesn’t have any problem when I am nervous during competitions. Also, I can easily boost her motivation only with my voice.


Nyt kun tästä on ihan oikeasti tulossa totta, annan itselleni jo luvan vähän innostuakin. Voi hitto, mulle tulee oikeasti pentu näin hienosta yhdistelmästä! En malta odottaa että pääsen taas muovailemaan uutta pentumuovailuvahaa, ja samaan syssyyn on hyvä hetki kerrata Loopinkin kanssa kaikkia perusharjoituksia. Millähän tässä taas pysyy pöksyissään seuraavat yhdeksän viikkoa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti